keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Risa, risaisempi, risaisin


Mummolan liiterissä on vuosia nököttänyt pieni risa tuoli, jonka katsomiseen en kyllästy. Olen vuosia joutunut isää taivuttelemaan, että saisinko hakea tuolin itselleni, kun sitä ei muut sukulaiset varmasti halua. Vuosia ja vuosia on mennyt, kunnes isä sen suostui hakemaan.


Isän kommentit oli arvattavat - tuoli pitää korjata ja maalata (mitä nyt ei tule ikinä tapahtumaan).

Pieni risa tuoli on täydellinen kaikkine vikoineen.

En tiedä voiko mikään esine tämän enempää nähdä elämää ja olla osa arkea - se on istuttu rikki ja sen istuinosalle on sitten sisäkäyttöajan jälkeen aseteltu rehusankoja.


Sitä on nojailtu ja nosteltu niin paljon, että selkänoja on ohentunut ja kulunut


Liitososat narisevat liitoksistaan ja raot suurenevat


Ennen vanhaan ihmiset oli lyhyempiä joten sen jalat on katkaistu vuosikymmeniä sitten


Koska se ei kestä istua niin se toimii tällä hetkellä tilanpuutteen vuoksi ompelutarvikehyllynä. Joskus se saa vielä arvoisensa paikan olla rumakaunein esine jossain huoneessa.


Ihania kankaita ja nauhoja! Onneksi sain ystävältä ompelukoneen käyttöön.


Nauhalaatikossa riittäisi tyhjennettävää..


3 kommenttia:

Kirsi kirjoitti...

No niin on,siis ihan täydellinen just tuolla tavalla omana itsenään,se jokin kyllä katois jos tuota alkais "korjailemaan"...Kaunis aarre!

Anja kirjoitti...

Oi kuinka ihana blogi täällä onkaan siispä tulin heti lukijaksi :)
ihana tuoli :)

quu kirjoitti...

Kirsi, arvaa vain onko tuoli aarre isän mielestä. ;) Mutta ei se mitään, kun minun mukanahan se jatkossa tulee kulkemaan.

Hannele, oi että. Onpa ihanaa että tykästyit. ♥ Toivottavasti viihdyt jatkossakin!