perjantai 7. syyskuuta 2012

Syysillan mietteitä

Kevät ja kesä hurahti ohi huomaamatta. Joskus käy niin, kun on paljon mielenpäällä. Isä sairasti koko kesäkuun ja se oli todella raskasta aikaa. Loppukesä ja alkusyksy meni niin tiiviisti töiden parissa, että jopa rakkain harrastus, puutarha, unohtui tyystin. Nyt on hetki aikaa itselle ja kodille.

Ehtipä yksi perhonenkin muuttamaan masuun ja näyttäisi jäävän sinne pitemmäksi aikaa. Se tunne, kun mies todella välittää ja huolehtii on sanoinkuvaamattoman arvokasta. Se miten hyvää toisen silittäminen ja halaaminen tuntuu, se kun vaan saa olla toisen lähellä. Hyvää kannattaa odottaa sanoi ihana miesystäväni, kun vihdoin 15-vuotta ensitapaamisen jälkeen saimme toisemme ja sovimme seurustelusta. Aika näyttää, mitä se tuo tullessaan, mutta tämä on nyt sellainen tunne jollainen sen pitäisi ollakin jos aikoo elämän verran toisen kanssa olla ja elää, rakastaa ja olla läsnä.


Pienenpieni kellonpoikanen

Vanhat ja uudet tavarat käsikädessä

Puutarha- ja sisustusostosten sijaan olen keskittynyt hemmottelemaan itseäni uusilla vaatteilla ja talvipopotkin on sävy sävyyn sisustuksen kanssa.

 Koirille hankin Treats-kulhon, missä pienet puruluutikut on söpösti esillä.


Turrukat saivat myös oman lääkelaatikkonsa


Hauskin ostos oli naisten työkalupakki! Oli ihan pakko saada vaaleanpunainen ja toivottavasti kaksilahkeiset jättävät nämä työkalut rauhaan.



Kynttiläaikakin on korkattu




Elloksella on ollut monenmoisia sieviä tyynynpäällisiä ja niitä on pitkin kesää tullut tilattua.


Day:n meikkilaukku toi toivottua piristystä arkeen. Ei ole meikkaaminen tuntunut koskaan näin mukavalta puuhalta. Keskellä oli musta rusetti, mutta sen leikkasin pois, kun tuo koru riittää koristamaan.



Pääsiäis- ja joulukoristeet sulassa sovussa

Ihania syysiltoja kaikille!


3 kommenttia:

Kookos kirjoitti...

Vitsit miten ihanalta siellä näyttää. Ihania pieniä yksityiskohtia <3

Onnea perhosten johdosta, niin se elämä vaan kuljettaa : )

Kirsi kirjoitti...

Voi miten kiva kuulla sinusta ja varsinkin siitä että saat välillä itse olla huolehdittavana etkä huolehtivana!Kovasti paljon toivotan onnea tulevaisuuteen<3
Kotisi näyttää kauniilta niinkuin aina,sulla on tuo tunnelman luomisen taito!
Mulla on samanlainen pakki kuin sulla,tyttöpakiksi sitä meillä kutsutaan ja ainakaan meillä mies ei suostu noihin pinkkiyksiin koskemaankaan:)

quu kirjoitti...

Kookos, kiitos. :) Pikkukoti on pieni, että ei tänne paljoa mahtune, mutta pitää olla kekseliäs. Vielä en ole saanut hyllyjä seinään ja sitten saisi lisätilaa kaikelle pienelle ihanalle. ;)

Kirsi, kiitos myös sinulle. :) Kovasti täällä on käynnissä myös tavaroiden hävitys. Ne iänaikaiset tavarat ennen kuin löysin oman tyylini. Kaikenlaista sitä onkin säilyttänyt. :D

Tyttöpakki on saanut olla rauhassa, myös minulta. ;)