Ehkäpä siitä on nyt jo kymmenkunta vuotta, kun ystäväpariskunta tyhjensi kotitaloaan jossa joskus nuoruudessa asustelivat. Pyysivät käymään, kun loput tavaroista joutuisi kaatopaikalle. Sieltä löytyi puinen silityslauta ja näin siinä potentiaalia joskin en tiennyt, että millaista. Aikaa kului vuosia ja vuosia, ja tämän ajan lauta vietti puutarhavajassa, kun en oikein osannut tarttua projektiin. Jos en osaa päättää, niin en myös projekteja aloitakaan.
Silityslaudan nostin keväällä portaille jotta se muistuttaisi olemassaolostaan. Pähkäilin viikkoja, että maalatako valkoiseksi vaiko eikö. Valkoinen värimaailma huonekalujen osalta alkaa omalta kohdalta mennä ohi, kun taas pikkutavaroissa ja tekstiileissä valkoinen vielä ihastuttaa. Valkoista vastaan oli myös se, että maalattu huonekalu ei kestä niin kovaa käyttöä, ja valitettavasti silityslaudat saa välillä aikamoista kyytiä kun niitä tungetaan kaappiin paniikkisiivouksen tiimellyksessä - silitysraudat kun tuppaa olla aika rumia!
✰ Ennen ✰
Joten päädyin käsittelemään silityslaudan kolmeen kertaan ulkokalusteille tarkoitetulla sävytetyllä suoja-aineella tummanruskeaksi. Näin idea puisesta silityslaudasta ei katoa ja puussa olevat oksankohdat ja hienot värierot erottuvat. Lisäksi nyt tämä kestää käyttöä. Kankaaksi en halunnut mitä tahansa vaan mahdollisimman sievän - vaaleanharmaan valkoisilla palloilla, koska ehkäpä silittäminenkin alkaa maistua kun voi näin kauniilla silityslaudalla työskennellä.
Silityslautahan on täysinpuinen, kahta metallista saranaa lukuunottamatta.
✰ Jälkeen ✰
Ja varsin sievähän se on ihan vain tuolleen pönöttäessään pöytää vasten. Nyt sopii silityslautakin sisustukseen. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti